Pohjoinen maa

Lunta kantava kesä 
kohisee vesinä kallioilla,

jäätyneiden järvien rannoilla
niityt kurottavat aurinkoa kohti

Vakaana kantaa askeleet
aikojen alle seisahtunut maa
Painuu poluksi kulkea,
kivuta korkealle

Kun ymmärtää ihailla,
olla pelkäämättä
herää hiljaisuudestaan erämaa

Ikuisuus kivien kulumissa,
vuoriston taukoamaton tuuli