Yksivuotiaan kirkkaat silmät katsovat vakavina minua ja kaulassani roikkuvaa outoa naksuvaa laitetta. Pitkään ei uusi ihminen kuitenkaan jaksa kiinnostaa vaan tarkkaavaisuus siirtyy muihin ihmettelyä vaativiin asioihin.
Lasten kuvaaminen opettaa keskittymistä hetkiin. Omenan kirpeyteen, joka näkyy nenän nyrpistyksenä, pihakivetyksen muotoihin ja kissan pehmeään kehräykseen. Kaikki ympärillä on uudenlaista ja siksi sitä on kummasteltava, katsottava suurin silmin.
Oi ihana toi viimenen! <3 Niin sulonen ilme! :D
VastaaPoista